tiistai 27. tammikuuta 2015



Rauhallinen iltapäivä hevosilla. Oikeastaan koko tammikuu on ollut varsin rauhallinen hevosilla. Asiakkaita ei tammikuussa paljoa ole, koska Hailuoto nukkuu talviunta. Kaupassa saa usein asioida itsekseen, ja kaikki kylällä kulkevat tuntee. Sama fiilis on varmaan hevosillani, hieman vipinää kinttuihin olisi jo kiva saada. Muutama ihanan luminen metsälenkki onkin tehty, mutta enimmäkseen ne kuluttavat aikaansa painimiseen toistensa kanssa, ohikulkijoiden tarkkailuun, lumihangessa mylläämiseen ja tietysti syömiseen! On muuten kaikkien hevosteni top kymppi puuhaa. Heinää eteen ja mielellään paljon. Pihatossa asuvat pojat Vaskur, Eppu, Omppu ja Pikku G saavatkin pakkasilla extra-annoksia. Tammat Hapsu ja Vaka haluaisivat vimmatusti samat annokset. 33 vuotias shettismuori Marikki omistaa oman pyöröpaalin, mihin se kaivautuu kyljestä sisään, ja nauttii.
Oikeastaan minulla kyllä riittää liikaakin vipinää. Tuon lauman lisäksi nautaneidit Pnöö ja Söötti, vuohirouva Ferrari, kanat, kissa Kiera ja koirat Ruuti ja Piisku kaipaavat huomiota . Vapaasti suomennettuna heidän ajatuksensa voisi kiteyttää `Palvelija, heti, kiireesti, ruokaa, nälkä, kuiviketta, juomaa, ulos, sisään,lenkille, ruokaa...´.
Lisäksi tietysti omat työt, tällä hetkellä olen kouluavustajana Hailuodon koululla, teknisten töiden opettajana, ja kansalaisopiston opettajana. Sähköpostikin täyttyi vuoden alusta puusepäntöiden tarjouspyynnöistä (mikä on erittäin mukavaa!) ja kevään edetessä alkaa hevostenkin kanssa metsäretket lisääntyä. Huh huh. Tavoitteena onkin selvitä keväästä ja kesästä kunnialla ja pitäytyä syksyllä kohtuudessa töiden osalta. Mutta nyt ei valiteta vaan porskutetaan innolla kohti kevättä!

4 kommenttia:

  1. Ihanalta näyttää ja kuulostaa. Aah, kyllä minäkin vielä joku kesä pääsen Saaran loistoleirille, eläimiä ja puuhailua. Näin talvella saa haaveilla, saahan.
    Ja Saaralla on aina ollut taito kääntää eläinkieltä ihmisaivoille. Just noin ajatteli eilen pari kaverin koiraa, joita sain ilokseni rapsutella: "rapsutusta ja vähän äkkiä. Ja tasapuolisesti kummalle, eipäs kuin minulle, eipäs kuin minulle..."
    Rapsutellaan! t.Vilija

    VastaaPoista
  2. Kesällä maistelemaan valkoista pellavaöljymaalia ;) muistan aina sen naaman pesun mikä siitä seurasi. Talo on muuten vieläkin sen maalauksen jäljiltä, jokohan olisi aika uusille maalaustalkoille?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kauheeta. Voi pientä Inkaa! Mutta kyllä kai hän on siitä selvinnyt, koska reppumatkailee tällä hetkellä yksin jossain Mongolian ja Kiinan ja Thaimaan seuduilla. Tai ehkä juuri tuon pellavaöljymaalikäsittelyn avulla hänestä tuli näinkin kestävä. Mehän voisimmekin alkaa myymään tätä käsittelyä kaiken ikäisille, maalaustalkoiden ohella.
      Ps. Kiitoksia innoituksesta, minäkin sain nyt perustettua oman blogin:
      http://luisevasalli.blogspot.fi/
      Ei mitään järkeä, mutta...

      Poista