Joulusatu Metsätontun jouluaatto

On jouluaatto ja pohjoistuuli kasaa lunta aukion laitaan. Metsä on jo tumma, vain varjot liikkuvat. Tonttu istuu kuusen oksalla ja odottaa. Mutisee välillä itsekseen, katselee oksien lomasta. Odottaa. Suuri kuusenvarjo liikahtaa ja puun alle ilmestyy harmaa hahmo, se pysähtyy ja odottaa puun alla hetken. "No tuukko nää? " se puhahtaa.

Tonttu nappaa reppunsa, taivuttaa oksia ja tiputtautuu kyytiin. Se kaivaa huopikkaansa syvälle pitkiin niskakarvoihin ja ottaa hyvän otteen kinttaillaan. Suuria korvia saa hieman varoa, ne kun pyörivät ympäriinsä kuunnellen tuulta, ja mahdollisia vaaroja.

Matka alkaa hiljaisuuden vallitessa.Ollaan vielä lähellä ihmisasumuksia, ja on valoja, autojen renkaiden ulinaa, koiria ja muuta ihmisiin liittyvää, mihin pitää keskittyä. Kun viimeinenkin valonkajo loppuu, ei tonttu enää malta, vaan aloittaa taukoamattoman höpinänsä. Tonttu viihtyy kyllä mainiosti yksikseen, onhan syksy ja alkutalvi myös kiireistä aikaa. Talvivarastot pitää täyttää ja tänä syksynä tuli tehtyä myös uusi talviasunto harjun reunan ketunpesään. Vaikka yksinoloon tottuu, on jouluaattona mukavaa, kun on seuraa ja  joku kuuntelemassa tarinoita.

Suurin kulkee edellä, kaksi pienempää jää välillä syömään makeita havuja. Sieltä ne sitten tölväävät vauhdilla perään. Välillä tontun puhetulva taukoaa, kun uhkaus selästä pois ravistamisesta tai lyhyt kysymys takana tuleville " Ottaako toinen teistä tämän, korvia särkee ?" pitää ottaa todesta.

Kun pienempien jalkoja alkaa väsyttämään, lauma pysähtyy tuttuun tiheikköön. Lumen alla on pehmeä sammal, puiden latvat muodostavat suojaavan katon. Siinä on hyvä viettää yö. Eläimet painuvat makuulle, tonttu kaivaa repustaan kuumaa puolukkamehua ja istuu vielä hetken hereillä. Se muistelee vielä viimeiset juttunsa, kääntää harmaita karvoja peitokseen ja nukahtaa. Jouluyö on juhlayö.

Tuotesuunnittelua 

Sateinen, elleipä jopa kaatosateinen päivä. Ei ulkohommat kiinnosta, vaikka kevättyöt odottavat tekijäänsä. Aamutallin ja kolmansien kahvien jälkeen saan itseni liikkeelle, ja verstaaseen.

 

 Jo jonkin aikaa olen miettinyt puutarhatuolien valmistusta aittaan myytäväksi. Mitään suurta ideaa ei vain ole. Vain materiaali on päätetty, haapa, joka jätetään pintakäsittelemättä ja annetaan harmaantua ulkona. Lankkua on ja lautaa, eiköhän se siitä. Kait sitä nyt yhden tuolin saa aikaiseksi ilman sen suurempia ihmettelyjä.

 

 Väkerrän aamupäivän, teen liitoksia, piirrän,sahaan. Jokaisen vaiheen jälkeen tyytymättömyys vain lisääntyy. Halusin siron, lopputulos kömpelyyden huippu. Koko tuoli on kaamean tylsä ja ruma. Kun viimeinen liitos on valmis, tiedän, että uuniin joutaa.

 

 Mutta siinä tehdessäni alitajuntaani pulpahti kuva ihanan sirosta tuolista,päiväkahvilla piirsin sen muistiin. Huomenna on uusi päivä, ehkä silloin syntyy kaunis haapatuoli, joka harmaantuu muutamassa vuodessa hopeisen harmaaksi. 

 

p.s kuinka hauskaa olisi laittaa kuva tämän päivän kötöstyksestä, mutta ehdin lämmittää sillä jo verstaan uunin.

Aitan tuotteiden esittely jatkuu. Tämä pieni pöytä on uusi, materiaali on vanhaa. Kannessa on hiottu lattialankku ja harmaa lauta. Välitaso myös harmaata lautaa. Pöydän koko on korkeus 550, kansi 650x650.
Hinta on 550e, sisältää alv.24%

Mustajalan aitan tuotteita

Mustajan aitta alkaa hiljalleen täyttyä tuotteista. Tällä hetkellä on lähinnä sisustustavaraa, huonekalut odottavat vielä viimeistä silausta. Uusia tuotteita ovat mm. pienet seinähyllyt, joihin mahtuu muutama kirja tai muuta pientä tavaraa. Malleja on useita erilaisia,Gandalfur hevonen ( saa useana eri värinä) , Seepra, Lehmä rannalla ja Söötti ( isompi lehmähylly, ilman valokuvaa) sekä pieni Uiva hirvi hylly.

Kuvassa oleva iso keinuhevonen on aikaisempaa tuotantoa, se on myös myynnissä. Se ei ole minun suunnittelemani, vaan englantialaisesta keinuhevoskirjasta otettu malli. Toinen keinuhevonen tulee myös aittaan, se on oma malli ,tölttäävä keinuhevonen, eli oikea issikka!

Sivulle on tullut myös valikko korut, josta löytää korvakoruja, kaulakoruja ja pinssejä. Korvakoruissa on Halko malli, kaula- ja korvakoruissa myös Vasat. Jokainen koru on yksilö, toista täysin samanlaista ei ole.

Hylly, Lehmä rannalla, koko noin 350x350

Hylly,  Gandalfur, koko noin 350x400

Hylly, Seepra, koko noin 450x450

Pieni hiiritarina.
Kevennykseksi tähän varsin mainostusvaltaiseen blogiini kerron pienen hiiritarinan. Tämä tapahtui jo vuosia sitten, mutta muistui mieleeni tänään, kun muistelin kaikkea ihmeellistä, mitä eläinten kanssa on matkan varrella sattunut.
Oli synkkä ja myrskyinen syksy yö. Hiiret rapistelivat nurkissa ja lopulta hiirenloukku napsahti. Aamulla otin hiiren loukusta ja huomasin sen olevan luultavasti emohiiri. Puolilta päivin, tullessani päiväkahville, ihana edesmennyt Mokka koirani, tuli ovella vastaan häntä heiluen, ja selvästikkin yritti kertoa jotain tärkeää asiaa. Keittiössä asia selvisi, viisi heiveröistä ,lähes läpikuultavaa hiirenpoikasta kurkisteli jääkaapin takaa. Se siis oli emohiiri, ja nyt poikasilla oli nälkä...
Hiirilapset olivat kauniita, kuin pienet korut. Vaalea beige karva, vaaleanpunaiset korvat ja pienen pienet, pikimustat silmät ja kuono. Ajattelin, että eiväthän nuo pöydille pääse, ruokin ne isommiksi ja vien sitten talliin. Voipaperin päälle sulatejuustoa ja siihen pikkuhiiret vieretysten syömään.
En olisi ikinä uskonut mikä hupi noista pienistä hiirenpojista minulle tulikaan pariksi viikkoa. Yksi kuoli ja haudattiin tulitikkurasiassa, mutta muut neljä, voi sitä menoa. Parissa päivässä jalat voimistuivat, ja aina keittiöön tullessani neljä hiirenpoikasta vilisti jääkaapin takaa ruuan kerjäykseen. Sulatejuustoa ja koiranruokaa tarjoiltiin ja vähän kaurahiutaleita. Alkuun reviiriksi riitti keittiö. Kerran kuulin outoa kolinaa,keittiössä meni alumiininen marjapiirakanvuoka pitkin lattioita, no hiirihän se sieltä alta löytyi, ei päässyt omin voimin pois.
Pian hiiret tulivat perässäni pirttiinkin. Ne leikkivät kuin koiranpennut tai kissanpennut hippaa ja painivat keskenään. Yksi oli sinnikäs kiipeilyn opettelija, kiipesi tuolinjalkaa muutaman sentin ja muksahti alas. Se taisi olla myös se joka oppi kerjäämään ruokaa niin ,että kiipesi villasukkani päälle ja napitti suoraan silmiin. Kun väsy tuli ne menivät jälleen jääkaapin taakse nukkumaan.
Parin viikon päästä poikaset olivatkin jo niin isoja, että asuminen keittiössäni ei ollut enää hyvä idea. Siirsin ne talliin, missä ruokin niitä vielä kauranjyvillä. Kevään tullen hiiriä ei enää näkynyt, olivat varmaan muuttaneet pellolle tai metsään, tai tulleet syödyiksi, mietin. Mutta syksyllä tallin käytävällä vilahti ruskea hiiri. Pian se tulikin kerjäämään ruokaa suoraan silmiini tuijottaen. Annoin leipäpalan ja se katosi, vei varmaan poikasilleen tuliaisen.

Maaliskuun hevonen Tuomiponi

Jos helmikuussa oli lauma hevosia aurinkoa palvomassa, maaliskuussa palataan taas puuhevosiin. Tuomiponi on uutta kokeilevaa puuhevostuotantoa. Tavoitteena olisi tehdä ainakin sata erilaista puuhevosta Mustajalan aittaan myytäväksi ja katseltavaksi. Aika paljon saa vielä hevosia veistellä, tämä taitaa olla viidestoista tällä hetkellä valmiina olevista. Puuhevosten tekeminen on minulle harrastus työn sisällä, varmaan se sata hevosta on tullut tehtyäkin jo. Alkuun tein vain hyvin hiottuja `puuseppämäisiä´ hevosia, mutta nyt eniten kiehtovat rosoiset pinnat ja ulkona sään armoilla viimeistellyt puuhevoset. Muutama on tuossa aitan seinustalla nytkin ahavoitumassa auringon ja sateen vaikutuksesta. Siitä sitten poimitaan vuoden tai kahden kuluttua osaksi minun ja osaksi luonnon muovaama heppa. Kesällä vien muutaman myös jonnekkin rannalle hiekan hiottaviksi ja saamaan merivesikylpyjä. Jos siis törmäät jossain päin Hailuotoa jalastaan kahlittuun puuhevoseen, älä hämmästy, se on vain pintakäsittelyssä.

Muutakin uutta on kehitteillä. Ikinä en olisi uskonut koruja tekeväni, mutta nyt on tullut sellaistakin kokeiltua. Onneksi suurimman osan näpertelystä ja suunnittelustakin tekee kaksi ystävääni, minulla ei oikein hermot kestä niin pieniä kappaleita. Mutta niin vain Vasa- korvakorut ja kaulakorut, sekä Halko- korvakorut ovat totta ja kohta myynnissä nekin.

 Pitkään suunnitteilla olleet hyllyt ovat nyt myös prototyypin asteella. Eläinten ystäville ja lapsille hyllyt Seepra, Gandalfur, Söötti, Piisku ja Uiva hirvi. Ehkä parista ensimmäisestä tulee kuvia jo tällä viikolla tänne ja facebook sivuille. Mukava niitä on ainakin suunnitella ja tehdä, katsotaan sitten mikä on lopputulos.

Rauhallinen iltapäivä hevosilla. Oikeastaan koko tammikuu on ollut varsin rauhallinen hevosilla. Asiakkaita ei tammikuussa paljoa ole, koska Hailuoto nukkuu talviunta. Kaupassa saa usein asioida itsekseen, ja kaikki kylällä kulkevat tuntee. Sama fiilis on varmaan hevosillani, hieman vipinää kinttuihin olisi jo kiva saada. Muutama ihanan luminen metsälenkki onkin tehty, mutta enimmäkseen ne kuluttavat aikaansa painimiseen toistensa kanssa, ohikulkijoiden tarkkailuun, lumihangessa mylläämiseen ja tietysti syömiseen! On muuten kaikkien hevosteni top kymppi puuhaa. Heinää eteen ja mielellään paljon. Pihatossa asuvat pojat Vaskur, Eppu, Omppu ja Pikku G saavatkin pakkasilla extra-annoksia. Tammat Hapsu ja Vaka haluaisivat vimmatusti samat annokset. 33 vuotias shettismuori Marikki omistaa oman pyöröpaalin, mihin se kaivautuu kyljestä sisään, ja nauttii.
Oikeastaan minulla kyllä riittää liikaakin vipinää. Tuon lauman lisäksi nautaneidit Pnöö ja Söötti, vuohirouva Ferrari, kanat, kissa Kiera ja koirat Ruuti ja Piisku kaipaavat huomiota . Vapaasti suomennettuna heidän ajatuksensa voisi kiteyttää `Palvelija, heti, kiireesti, ruokaa, nälkä, kuiviketta, juomaa, ulos, sisään,lenkille, ruokaa...´.
Lisäksi tietysti omat työt, tällä hetkellä olen kouluavustajana Hailuodon koululla, teknisten töiden opettajana, ja kansalaisopiston opettajana. Sähköpostikin täyttyi vuoden alusta puusepäntöiden tarjouspyynnöistä (mikä on erittäin mukavaa!) ja kevään edetessä alkaa hevostenkin kanssa metsäretket lisääntyä. Huh huh. Tavoitteena onkin selvitä keväästä ja kesästä kunnialla ja pitäytyä syksyllä kohtuudessa töiden osalta. Mutta nyt ei valiteta vaan porskutetaan innolla kohti kevättä!